maanantai 27. huhtikuuta 2015

Heppatyttö92_forever

Viikonloppu oli ja menikin siinä samassa. Näin sairaslomalla ei kuitenkaan noilla viikonpäivillä ole niin väliä, juuri ja juuri tietää missä päivässä mennään. Kehitin jostain jonkun älyttömän yskän, liekkö jotain jälkimaininkeja taannoin sairastetusta flunssasta. Pientä keuhkoputken rohinaa lukuunottamatta (ja käsijuttuja, mutta niitä nyt on turha enää edes mainita...) olo on hyvä ja kävinkin tänään aamulla lenkillä. Lyhyellä kylläkin, kun yskittäminen alkaa heti, kun vähän hengästyy. Oli jotenkin ihan mielettömän ihana herätä seitsemältä siihen, että aurinko paistaa.

Sinivuokkoja on ihan mielettömästi!

Peilityyni. Kirjaimellisesti.

Perjantaina olin ajamassa ponin, oli kyllä semmosta ämmätamma-aikaa neidillä... Loppuviimeksi lenkki meni kuitenkin hyvin ja kivaakin oli, vaikka vähän kaikkea pitikin kytätä. Poni toimii kyllä kärryjen edessä jo tosi hyvin, ottaen huomioon miten lyhyen aikaa sitä vasta on aktiivisesti ajettu.
   Lauantaina oli viimäsen päällä heppailupäivä. Kävin ensin ratsastamassa Tompan sänkipellolla, vanha herra toimi yllättävänkin hyvin. Alkuun toki meni aikansa, että kaikki avut meni läpi ja hevonen taipui kunnolla. Sen jälkeen ruuna toimikin lähes ajatuksella! On se hauska otus.
   Tompan jälkeen vuorossa oli Sanni. Sanni oli perjantaina käyttäytynyt kuuleman mukaan ihan possusti ja liikutus jäänyt hyvin lyhyeksi, joten odotin sitä käytöstä myös mun kanssa. Juoksutin ensin ja sitten kiipesin kyytiin - eikä mitään ongelmaa, possuilua tai muutakaan urpoilua missään vaiheessa. Laukatkin nousi ihan ok. Pääasiassa keskityttiin eteen alas ravailuun lähes vapain ohjin ja Sanni venyttikin aika hyvin. Hiukan tietenkin jäi vielä parantamista, mutta niinhän se aina on.
   Milla ratsasti ponilla ja yritin vierestä selittää. Siirtymisiä, voltteja, kiemuroita... ponin perushallintaa lähinnä. Pätkissä meni oikeinkin hyvin ja poni jopa jaksoi kuunnella pilottiaan. Jossain vaiheessa Milla myöhästyi reagoinnissaan ja jäi niille sijoilleen, kun poni paineli toiseen päähän peltoa. Onneksi selvittiin mustelmalla ja säikähdyksellä, ja Milla reippaana kiipesi vielä hetkeksi takaisin riiviöponin kyytiin.
   Eilen oltiin taas sänkipellolla koko trion voimin, Hellu itse Tompalla, Anna Sannilla ja minä ponin kanssa. Juoksutin vähän löysiä pois, ohjasajoin ja juoksutin kahdella ohjalla. Poni toimi todella hyvin, olin jopa hiukan yllättynyt lauantaisen käytöksen jäljiltä. Josko tänään antais olla ja laittais huomenna taas kärryt perään. Suunniteltiin laittaa silmälaput, että lopettais sen turhan sivuille kyttäämisen ja kulkis suorempana. No, kokeilemallahan sen sitte huomaa!

Kaunis poni <3
"There are only two emotions that belong in the saddle: a sense of humor and patience."
-John Lyons-

Tänään ois ohjelmassa kauppareissua pikkuserkun kanssa ja illalla Verkkokariin SuVe:n talkoisiin. Eikös tääkin päivä siis saada kulumaan ongelmitta.
Kisu on pikkuhiljaa sisäistänyt, että mä olen kotona pitkälti koko päivän. Alkuun hän ei meinannut millään malttaa nukkua vaikka oli selvästi tosi väsynyt. Nyt maistuu kyllä uni jo täysin normaalisti, vaikka mä jotain hääräisinkin.



Loppuun tb-henkiset kuvat Sannista 5-vuotiskeväältä, eli kaksi vuotta sitten.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti