catch up

No huh, mutta kylläpäs onkin hurjan paljon aikaa viime kerrasta. Suunnitelmat on kierähtänyt päälaelleen ja kaikenlaista muutakin on tapahtunut. Jostain täytyy aloittaa, niin aloitetaanpas vaikka sitten siitä ihanasta pienestä kummitytöstä!

Tyttö tosiaan syntyi 3.12.2014 ja sai sitten tammikuussa nimen Ada Erica. Kummitätin silmäterä, vaikka kummitäti onkin tällänen touhottaja, joka ei ehdi riittävän usein kylään.

Ekaa kertaa kummitustyttöä katsomassa

Ada Erica

Palatakseni vielä hetkeksi takaisinpäin, tammikuun viimeinen päivä, eli mun synttäripäivä, oli tänä vuonna melko raskas. Jouduin saattamaan rakkaan mummokoirani viimeiselle matkalle. Vaikka sen järki sanookin, että päätös on oikea ja se viimeinen ja suurin rakkaudenosoitus on päästää irti, kun aika tulee, ei se vaan ikinä ole millään tapaa helppoa. Ikävä on kova edelleen ja tulee aina olemaankin. Mutta mummokoiralla on hyvä olla, ilman kipuja ja väsymystä.

Vassu <3 10.6.2001-31.1.2015

Armeijaanlähtö sitten tosiaan mun osaltani ainakin tässä kohtaa jäi, ja aloitinkin työt Valmetilla tammikuun alkupuolella. Ikävä Olkiluotoon on ollut kova, ensisijaisesti työkavereiden takia, mutta myös työn. Uudessakin hommassa tyypit on kivoja, mutta käsi ei tunnu oikein kestävän. Eilen olin neljättä kertaa lääkärissä saman räpylän takia: oikeassa kädessä tenniskyynärpää, rannekanavaoireyhtymä (tämä löytyy kyllä molemmista käsistä, mutta ei ole vasemmassa niin paha) ja "jotain muuta vikaa", kun peukalonivel ja peukalon ojentajajänne aristaa. Pikkuhiljaa siis, saapa nähdä mitä tälle nyt aletaan tehdä ja mitä tapahtuu töiden suhteen.
Hain tuossa taannoin kouluunkin, eli jos kaikki menee kuten toivon, aloitan syksyllä opiskelun.

Muutin maaliskuun alussa myös uuteen asuntoon, vuokralle edelleen, mutta isompaan. Olen kyllä viihtynyt hyvin, ja niin on kissakin! Lasitettu parveke mahdollistaa kisun tähystystuokiot. Löytöeläinkodilta mulle tulleesta hieman reppanasta kollipojasta on kuoriutunut oman arvonsa tunteva sohvanvaltaaja. Muutama päivä sitten meille tuli lauman jatkoksi myös marsuherra ja mun onnekseni otukset eivät välitä toisistaan sen kummemmin. Marsulle pitää tietysti saada kaveri, eli kohta mulla on varmaan eläintarha.

Hepparintamallakin on sen verran "uutta", että Voiluodon pusikoissa mun pikkuponi-innostus sen kun kasvaa. Ollaan nyt viitisen viikkoa tehty kuntoa Viiville, ja alkaa tuloksetkin näkyä. Ajopuuhat onnistuu hyvin kääntymisineen kaikkineen ja jaksamistakin on jo paljon. Eilen neitiponi sai elämänsä ensimmäiset kengät, josko alkais ravi kulkea kunnolla, kun ei tarvitse arkoa kavioita soralla.
Ponin ihottuma-aika lähestyy ja toivon, että pysyis tänä kesänä liikutettavassa kunnossa. Allergialääkitys on jo aloitettu ja kävin Agrista hakemassa myös kesäihottumaisille suunnatun vitamiinivalmisteen (Supreme Horse Care D-Kalsium Plus), joka on ponin mielestä aivan käsittämättömän pahan makuista. Lauantaina suunnataan Börjesille shoppailemaan vielä uusi ihottumaloimi ja muutamia muita juttuja.

Siinäpä ne suurimmat... Elämä pyörii tällä hetkellä aika vahvasti työn, ponin ja kotona olevien eläinten ympärillä. Enkä voi väittää etten olisi tyytyväinen! Toki vuorokaudesta tuppaa välillä tunnit loppumaan kesken ja ihmiset jää näkemättä, mutta uskon senkin ajan löytyvän järjestämällä. Kaiken tapahtuneen ja tapahtuvan varjoissa mun pää pysyy kasassa nimenomaan ponihommissa ja kotona rauhoittuen.

Yritän taas aktivoitua bloggailemaan enemmänkin, saattaapi olla melkoisen poni-, kissa- ja marsupainotteista juttua!