tiistai 21. huhtikuuta 2015

There's light even in the darkest places

Tiistai on yleensä viikon surkein päivä, mutta tähän mennessä ei ole vielä mitään suurempaa ketutusta päässyt syntymään. Diakin avoimen amk:n tenttipäivä, omasta mielestä meni ainakin osittain ihan ok, vaikka aika loppuikin auttamatta kesken. No, parhaani tein. 
   Eilen oli taas lääkäri. Kädet on tutkittu ja todettu, että leikkaus täytyy molemmille tehdä, joten lääkäri laittoi lähetteen Poriin käsikirurgiaan. Mä niin toivon, että pääsisin sinne nopeasti. Kymmenen kiloa puristusvoimaa on hävinnyt kummastakin kädestä. Oho. 
   
Olin lauantaina ajamassa ponia! Pidempi vapaa ja kengitys oli tehnyt ihan hyvää. Janina oli kärryillä myös, eikä poni välittänyt tasaisella eikä ylämäessä lisäpainosta. Alamäet olikin sitten toinen juttu... eli siinäpä meille treenattavaa. Ponin käytöksestä alkaa pikkuhiljaa huomata lähestyvän kesän ja ötökät. Loimitussirkus, pesut ja rasvaukset on jo ihan nurkan takana. Allergialääkkeitähän poni on syönyt jo kuukauden päivät. 
   Josko sitä huomenna menisi taas heittämään lenkin ponin kanssa, kun nuo leikkaukset tulee sitten kyllä tuomaan sellaisen pakkoloman, ainakin mun osaltani. Kuvia ei tällä kertaa tullut otettua, unohtui ihan täysin.

Huomasin eilen, että juhannukseen on ihan oikeasti enää kaksi kuukautta. Aika menee pelottavan nopeasti. Kesäsuunnitelmia ei liiemmin ole, mutta ainakin Kustaviin on päästävä! Siinä paikassa on jotain, mikä vetoaa muhun aika lujaa. Toki sen saman tekee meri ja saaristo noin ylipäätäänkiin, eli täytyyhän nämä Rauman omatkin jutut vierailla - Kylmäpihlaja, Kuuskajaskari, Reksaari...

Olo on taas ollut ihan kummallinen. Vähän kuin jännittäisi koko ajan jotain. Paljon. En vain oikein keksi, mitä muka jännittäisin. Leikkaukset ei jännitä mua vielä, mutta kai sekin tähän jotenkin liittyy. Ehkä kaikki on vaan liian sekaisin, liian suuressa muutoksessa? En tiedä.





Ed Sheeran on ollu melko hyvä rauhoittaja näihin oloihin. Suosittelen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti