sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

#aamukahvi

Viimeistä loma-aamua viedään. Kahvikuppi (huomhuom, kahvikuppi) nenän edessä ja hetken päästä lenkille. Huomenna kello soi 5.15, taas pikku totuttelu siihen vuorokausirytmiin.

Tarviin kyllä tälläset mukit.

Eilinen päivä meni parhaan ystävän kanssa hummaillessa ja hengaillessa, kotona sain siivottua ja illalla käytiin vielä kahvilla porukalla. Mä oon niin onnellinen mun ystävistä, ootte ihan parhaita!



Suostuinpa muistaakseni ensimmäistä kertaa ikinä myös puhelimitse tarjottuun nettiliittymään, kun mokkulan sopimus alkaa olla ohi ja tuo laite on kertakaikkiaan shiti. Jatkossa mua palvelee kaapelin kautta tuleva 50 megainen netti! Sen seuraksi tekis mieli ottaa Netflix, mut sen jälkeen mulla ei kyllä enää varmaan olis muuta elämää. Pitäis varmaan muutenkin tehdä itselleen harjoittelumielessä ihan aikataulu, ei tuntuis sitte niin hassulta, kun astuu palvelukseen tammikuussa.




Tiistaina muutankin viikoksi kaverin luo koiravahdiksi, kun hän itse lähtee reissuun. Tommiesta saankin oivaa lenkkiseuraa! Ihana hyperaktiivinen luppis. 

Kirjoittaminen ei oikein luonnista, kun tekee montaa asiaa samaan aikaan - nyt siis lenkkarit jalkaan ja ulos.

xx

perjantai 27. kesäkuuta 2014

#100

Sadas bloggaus, enkä mitään spesiaalisettiä ajatellut kasata tähän.
Se olis sitten kesäloman viimeinen perjantai, maanantaina takaisin töiden pariin. Tuntuu kuin olisin lomaillut jo ihan älyttömän kauan, joten töihin palaaminen on pelkästään hyvä juttu. Kaipaan rutiineja elämääni, mutta ei kesälomaa ole viitsinyt aikatauluttaa. Siitä huolimatta olen kyllä hyvin vähän "ihan vaan ollut", tekemistä on riittänyt.

Jokaisen pitäisi hetken miettiä tätä hetkeä. Se on se hetki, jossa kuuluu elää. Ei eilisessä, ei huomisessa. Tänään. Menneitä ei voi muuttaa, vaikka kuinka haluaisi, mutta huomisesta voi tehdä paremman elämällä tämän päivän vellomatta vanhoissa asioissa, keskittymällä siihen mitä on. On päivä, jolloin vanhat asiat valtaa pään ja niitä miettii hetken, mutta niihin ei saa jäädä kiinni. Ne asiat ei pidä susta kiinni, vaan sä pidät niistä kiinni. Päästä irti.






Avaa silmät ja kato mitä sulla on. Oo onnellinen siitä. Maailmassa on monta ihmistä, jotka tekis mitä tahansa, ollakseen siinä asemassa missä sä oot. Olen puhunut.

xx, positiivitaavi

torstai 26. kesäkuuta 2014

#tbt

Ajattelin aloittaa tämän postauksen ikäänkuin throwback thursday hengessä ja postailla enemmän ja vähemmän vanhoja kuvia.

En muista tarkkaan minkä ikäinen oon tässä, mut aikalailla pieni.

Äitin ja isän häät 1994

Merellä, varmaan jotain -97?

Pienimuotonen baariretki seuras tätä hetkeä, joulukuu 2013

Elämäni hevonen, rakas suuri ruunani. Ikävä on kova. 1992-2012. Kuva kesäkuulta 2011.

Sh-t. Mallisanni ratsunhommia aloittelemassa 4v keväänä, kuva otettu siis keväällä 2012.


Sitten siirrytään uusiin napsauksiin. Kuvia tulee otettua kyllä aika monessa käänteessä, mutta ihan liian vähän niitä postailen tänne. Tässä kuitenkin pari, juhannuskuvien lisäksi:

Leevi ♥ Laitumella Kodisjoella Vetun kanssa.

Tarvasjoella moikkaamassa pikku-Ronjaa! Pikkuserkkuni tytär.

Eilen lenkillä juoksu kulki yllättävänkin hyvin, jos ottaa huomioon noi pienet lihasjumit, jotka on aiheuttanut harmaita hiuksia. Polvi on kunnossa, vaikka sen vääntymisen jälkeen ajattelinkin, että nyt se on oikeesti sitten rikki jotenkin. Nyt on siis paikat ehjinä, joten kelpaa liikkua.

Oon tässä miettinyt, että missä kohtaa ihmiset oikeesti muuttuu niin paljon, ettei meinaa tunteakaan. Osalle se tapahtuu lähinnä positiiviseen suuntaan, onneksi aika suurellekin osalle. Sitten on niitä, joiden kohdalla se muutos on kaikkea muuta kuin positiivinen. Hetkittäin miettii, että onko itsekin muuttunut niin paljon, että sen takia jotkut ihmiset tuntuu vielä kaukaisemmilta?




Nyt kun on taas saanut pään hyvin ylikierroksille, voi vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille. Saa pään selvitettyä ja tulee kaikinpuolin hyvä olo. Suosittelen kaikille pikku juoksua, mieluiten metsäpoluilla, vois melkeen sanoa voimaannuttavaksi kokemukseksi!



keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

#rentoiluaamu

Kesäloman viimeisellä viikolla voi kai viimeinkin ottaa oikeasti lomailun kannalta ja viipyillä yöpaitasillaan puoleen päivään. Ulkona keli näyttää hieman kirkkaammalta kuin parina viime päivänä, joten kelpaa lähteä illalla maastoilemaan Leevin ja Vetun kanssa.

Loma on tehnyt hyvää, mutta olen kyllä jo ihan valmis menemään takaisin töihin. Kiva saada rutiinit takaisin ja nähdä kaikkia ihania työkavereita.



Alkaa pikkuhiljaa olla motivaatio kunnon kasvattamiseen ihan oikeasti sellanen, ku pitääkin. Pari kertaa viikossa futistreenit ja yleensä joka viikko myös peli. Lenkkeilyt siihen päälle, lihaskunnot menee tällä hetkellä kotitreenillä, josko salikortin hommais sitten kans. Helpompi tehdä, kun oikeasti haluaa.






Tästä on hyvä testata, mitä ehtii ja mihin pystyy puolessa vuodessa.
"Life is not measured by the number of breaths we take, but by the moments that take our breath away."

tiistai 24. kesäkuuta 2014

#ketutustiistai

Kyllä taas tänään pisti miettimään, et mikä ihmisiä oikein riivaa. Ihan kirjaimellisesti raivostuttaa, kun luvattuja asioita ei pystytä hoitamaan ja vika on tietty aina muissa. Onneks "karma hits roughly"...







Oon tässä päivän mittaan mietiskellyt asioita ja olen oikeesti aika tyytyväinen niihin ratkaisuihin, joita olen tehnyt. Seuraavalle puolelletoista vuodelle on suunnitelmat pääpiirteittäin selvät.




En oo vielä kovin julkisesti tainnut mihinkään kirjoitella, mutta pitkän pohdinnan ja harkinnan jälkeen laitoin hakupaperit vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Huhtikuussa käväisin valintatilaisuudessa ja noin viikko sen jälkeen kilahti postiluukusta palvelukseenastumismääräys. Se on sitten 5.1.2015 ja Upinniemi.





Mut sitte jos muuten elämä on raiteillaan ja hyvä meininki, niin aina puuttuu jotain. Tai ehkä ei aina. Toivon kovasti, että sekin hetki elämässä tulee vielä, ettei mitään puutu. Nyt lähinnä mietin, että uskallanko antautua virran vietäväksi. Uskallanko kokeilla kepillä jäätä ja tehdä sen vieläpä vähän itseni uhraten. Sattuu kuitenkin, jos se ei toimikaan. Ehkä mä olen vaan hankala. Huoh.

#juhannuksenjälkeen

Juhannusviikonloppu oli kerrassaan mukava ja vierähti rauhallisissa merkeissä rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Jalkapalloa, hyvää ruokaa ja saunomista, siitä oli tämä juhannus tehty.
Tämän juhannuksen hokemaksi jäi ehdottomasti "silmät kiinni ja kattoo kenkiä", joka pääsi ilmoille peliä katsellessa.


Viime juhannuksen termi "viher-asiat"




Viimeinen lomaviikko alkoi kylmässä ja sateisessa kelissä, mutta lomaa silti ja pikkuhiljaa asennoitumista töihin paluuseen. Mielelläni jo meenkin takas, ikävä niit kaikkia pösilöitä.
Tänään mä muistin taas kuinka korvaamaton mun äitini onkaan, olisin niin hukassa ilman häntä <3

Se ois sitte aikalailla 6kk töitä vielä. Sitten onkin aika astua uusiin haasteisiin ja katsoa mihin se johtaa. Odotukset, lähinnä omaa suoriutumista kohtaan, on korkealla. Uusia tuulia, jepjep.

Sitte ajattelin viel todistaa tähän loppuun, että urpo näyttääki aina aika urpolta:



PS.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

#lomamaanantai

Viikko kesälomaa takana ja kolme edessä. Lomailemaan ei oo kauheesti ehtinyt, kun tekemistä on joka päivä ihan hillittömästi.

Parasta silti on ollut ihanat ilmat, ihanat ihmiset ja ihana Leevi!

fwb-r. Lextaasio  




Muutoksia elämään. Niitä tulee. Niitä tehdään. Se on omasta päästä kiinni.
Mut sitte on niitä juttuja mihin ei pysty ihan niin kauheesti itse vaikuttamaan. Se on kivaakin, ei vaan oikein aina tiedä miten niihin suhtautuisi. Enempää ei haluaisi shitiä niskaan ottaa, mutta kuitenkin kiinnostaisi katsoa, mitä tapahtuisi. Se on kuitenkin kaikinpuolin kiva...
Vaan enpä tiedä, ehkä aika näyttää.





Nyt suihkuun, naama järjestykseen ja pyörähtämään kaupungilla ennen ku serkkutyttö lähtee taas kotia kohti.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

#maleficent

Oltiin eilen leffateatterissa katsomassa tuo pitkään odotettu Maleficent. Odotin elokuvalta paljon, mutta odotus kyllä palkittiin! Mieletön pätkä, pakko myöntää. En ole koskaan suuremmin pitänyt Angelina Jolieta juuri minään, siis onhan se nyt pätevä mimmi valkokankailla, mutta Pahattarena... rakastuin! Kertakaikkisen mahtava leffa. Tää tulee löytymään omasta hyllystä myös, kunhan dvd:lle tulee.



Tänään on kesäloman ensimmäinen päivä ja olen ihan kujalla, kun ei oo kiire mihinkään. Lenkillä tuli käytyä jo aamupäivällä ja illalla ois sitte vielä vähän futista. Polvikin on ollut ihan ok niin toivottavasti kestää myös tuon palloilun, torstaina olis taas peli.

Kesä on kiva ja mulla on ihania ihmisiä ympärilläni.