#tbt

Ajattelin aloittaa tämän postauksen ikäänkuin throwback thursday hengessä ja postailla enemmän ja vähemmän vanhoja kuvia.

En muista tarkkaan minkä ikäinen oon tässä, mut aikalailla pieni.

Äitin ja isän häät 1994

Merellä, varmaan jotain -97?

Pienimuotonen baariretki seuras tätä hetkeä, joulukuu 2013

Elämäni hevonen, rakas suuri ruunani. Ikävä on kova. 1992-2012. Kuva kesäkuulta 2011.

Sh-t. Mallisanni ratsunhommia aloittelemassa 4v keväänä, kuva otettu siis keväällä 2012.

Sitten siirrytään uusiin napsauksiin. Kuvia tulee otettua kyllä aika monessa käänteessä, mutta ihan liian vähän niitä postailen tänne. Tässä kuitenkin pari, juhannuskuvien lisäksi:

Leevi ♥ Laitumella Kodisjoella Vetun kanssa.

Tarvasjoella moikkaamassa pikku-Ronjaa! Pikkuserkkuni tytär.

Eilen lenkillä juoksu kulki yllättävänkin hyvin, jos ottaa huomioon noi pienet lihasjumit, jotka on aiheuttanut harmaita hiuksia. Polvi on kunnossa, vaikka sen vääntymisen jälkeen ajattelinkin, että nyt se on oikeesti sitten rikki jotenkin. Nyt on siis paikat ehjinä, joten kelpaa liikkua.

Oon tässä miettinyt, että missä kohtaa ihmiset oikeesti muuttuu niin paljon, ettei meinaa tunteakaan. Osalle se tapahtuu lähinnä positiiviseen suuntaan, onneksi aika suurellekin osalle. Sitten on niitä, joiden kohdalla se muutos on kaikkea muuta kuin positiivinen. Hetkittäin miettii, että onko itsekin muuttunut niin paljon, että sen takia jotkut ihmiset tuntuu vielä kaukaisemmilta?

Nyt kun on taas saanut pään hyvin ylikierroksille, voi vetää lenkkarit jalkaan ja lähteä lenkille. Saa pään selvitettyä ja tulee kaikinpuolin hyvä olo. Suosittelen kaikille pikku juoksua, mieluiten metsäpoluilla, vois melkeen sanoa voimaannuttavaksi kokemukseksi!