keskiviikko 3. syyskuuta 2014

#onnetonblondi

//Jumalattaret juhlakuosissa
Pitkän peilailee,
Kirkkaalla huulipunalla
Hymyn tekaisee.
Mä tahdon juosta täältä pois
Aamukasteessa,
Mä tahdon vielä vapauden
Tuntee hiuksissa.//

On sitte ollu pari sellasta päivää, että oksat pois. Tuntuu niin kuin kaikki tapahtuis pikakelauksella enkä mä pysy ollenkaan mukana. Aika menee niin äkkiä. Ja toisaalta niin hitaasti. Päiviin mahtuu niitä hetkiä, kun aika pysähtyy hetkeksi siihen, kun on täysi rauhan ja turvan tunne. Mutta se on tosi pieni hetki. Tänään niitä on ollut useampikin. Ei liiaksi silti.

Oon jotenkin ollut kauheen pahallakin päällä. Oon silti melko varma, että se on kaikki pelkästään ikävää, paluun tehnyttä surua ja stressiä. Nää on näitä hetkiä, kun tarttis vaan antaa itsensä ottaa se pieni mental breakdown, että sais ne kaikki jutut pois päästä. Ne ei kuitenkaan miettimällä parane, menneet on menneitä ja ikävää ei paranna mikään.

Liikkuminen tekee olosta paremman ja saa ajatuksia järjestykseen. Joskin tälläsenä kaikki-mulle-heti ihmisenä mulle tulee todella paljon niitä päiviä, kun haluaisin et kaikki näkyy nopeammin. Haluaisin vain olla tyytyväinen.

Tässä vaiheessa päivää alkaa aivot huutaa siihen malliin vittusaatanaa, että se on suihku, Salkkarit ja nukkumaan. Ei mulla muuta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti