Loppuelämän ensimmäinen päivä

ei ole vielä tänään.

Oon tässä nyt sitte kaks päivää miettinyt, et mitä mä oikein elämälläni teen. Löytänyt vastauksiakin - tai ainakin tiedän pikkuhiljaa miten aloitan.

En aio sen suuremmin kertoa suunnitelmistani, koska mikään ei ole varmaa, enkä halua taas pettyä itseeni, kun jokin aiottu jääkin tekemättä. Itseeni saan pettyä kuitenkin joka päivä, eikä tästä tule yhtä sellaisista asioista. Näiden juttujen miettiminen vie ikävän ihan huippuunsa, koska ainoa ihminen jonka kanssa oikeasti haluaisin suunnitelmistani puhua, on pappa. Hän ymmärtäisi ajatukseni ja mitä haluan. Mutta koska asiat meni niin kuin meni, niin parhaan neuvonantajani tilalla on sementillä täytetty reikä mun mahassa. On hetkiä, jolloin sementti tuntuu katoavan ja elämä tulee tilalle. On myös hetkiä, jolloin se saatanan sementti tulee isolla rytinällä takaisin.

"Ei huominen kuulu mun ongelmiin
mä huoli en, vaan tartun hetkiin kii
Vaik tulevaisuus koittaa sekoittaa
mun pään
En aio sitä miettii kuitenkaan
tänään"

Tänään on ikävä. Tänään on tyhjä pää. Nyt on minusta-ei-ole-mihinkään-hetki. Nyt meen ryhdistäytymään.

&#/¤(/!=)"=¤()"%("&#/"%!

Kivaa maanantaita seuraa näköjään supersaatananpaska tiistai. Ahdistaapuristaa ja mikään ei oikein tunnu olevan hyvin. Sinänsä hassua, kun kaiken pitäis olla ihan jees. Alustavien pisteiden mukaan lakki tulossa. Töitäkin on kesäks. Kaiken pitäisi olla ihan jees.
Hassu juttu, mut ei tunnu siltä.
Mä en oikeastaan nyt enää jaksa yrittää saada ajatuksista kiinni. Sinkoilkoot perkele miten tykkäävät, olkoot sekaisin ku näyttävät siitä tykkäävän. Nyt on jo ihan sama. Kunhan tää päivä vaan loppuis.
Tääkin on niin turhauttavaa, en saa edes kirjoitettua. En yleensä luovuta ihan helposti, mut kyl nyt saa luvan riittää.

tired to be me

otsikko.

Tänään on ollu aika kivapäivä. No, toi oli kyllä väheksymistä. Mutta kuitenkin.
Aivot on ihan rullalla, joten mitä ikinä tähän saankaan kirjoitettua niin se on todennäköisesti hyvinkin sekavaista paskaa. On aika ajoin semmonen outo tyhjyydentunne (ja ei, en nyt tarkoita nälkää). En tarkkaan tiedä mistä sekin johtuu, mutta sen tiedän, ettei se ole kovin jees. Tai no ihan jees, niin ku minäkin.

Mun huumorintaju alkaa olla lopuillaan, koska ruoka on hyvää ja syöminen kivaa, mut ei oo tehny mieli mitään pariin päivään. Ei tuu nälkä. Eikä pysty tosiaan miettimään ruokaa, jos ei oo nälkä.