maanantai 27. joulukuuta 2010

Purkaantumisia

Kaupungilla oli paljon ihmisiä ja paljon lunta. Housut löytyi ja uus kaulapanta Kamulle (kuvamateriaalia myöhemmin, kun koirat ei oo nyt pelipaikalla). Wimbau oli tietenkin mukana, niin kuin eräs toinenkin, mutta jälleen kerran varmaan tein jotain väärin, kun hän päätti häipyä porukasta. En mä vaan ymmärrä, että mikä tilanteesta tekee niin vaikean, kun on jo etukäteen tiennyt kuka on mukaan tulossa. Jos siinä vaiheessa vieläkin haluaa itsekin tulla, on parempi miettiä kannattaako loukkaantua ja lähteä. Mutta ehkä mun ei tarvitsekaan ymmärtää.

Saatanpa tänään istuskella kotona ja kattoa Greyn anatomiaa. Ainakin siihen asti, että Wimbau taas soittelee et mihin sit mennää tuholaisiksi. Hetken päästä täytyy kyllä hakea äiti töistä, että sekin hiukan katkoo mun anatomiaputkeani.

Mut ens viikolla!!! Hihiii, uus kuva ihoon. ♥

lauantai 25. joulukuuta 2010

Horisontti on rannoista kaunein

Joulupukki oli tänä vuonna sangen suopea. Ihan niin kiltti en tiennyt olevani. Pilkkihaalaritkin tuli, ja tarpeeseen tulikin! Ihan riittävästi on tullut paleltua tallilla. Tommy Tabermann runoja 1970-2010 -kirjan sain myös (sieltä myös otsikko bongattu). Ja paljon kaikkea muutakin kivaa, kuten esimerkiksi uuden leiman rahoituksen, kun ehdin jo panikoida saanko edes rahaa niin nopeasti...

Nyt pitäis lähteä testaamaan pilkkiksiä ihan toden teolla - aamutallia siis tekemään. Huomenna kans aamutalli, mut tänään mennään voiluodolle ja huomenna noi 15 karvanaamaa hoitamaan tosta naapurista.

Niin, pukin suopeuden lisäksi hän ilmeisesti päätti olla hieman kiero ja tyhjentää auton akun. Niimpä mä huristelin sitten vaarin autolla kotiin ja käyn tänään sitten vaihtamassa auton. Ihme toimintaa!

Mut nyt sinne heppaskommuuniin ->

maanantai 13. joulukuuta 2010

Ikävän henkiin herättäminen

Oltiin kattomassa Poppista. Oli ehtinytkin olla ikävä. Iso ikävä. Meijän reenaama pyllykin oli hävinnyt ihan olemattomiin, niin kuin melkein kaikki muutkin lihakset. Tammarassu. Muuten oli kyllä ihan hyvässä kunnossa, onneksi.

Päivä oli muutenkin ihan semikiva. Lueskelin muutaman Tommy Tabermannin runon. On ne vaan hienoja. Pitäis varmaan itsellekin ostaa se kirja, jossa on Tabermannin runoja vuosilta 1970-2010.
Uskonnontunnilla saatiin jälleen joku aivan älytön väittely aikaiseksi. Tai siis, väitellä meidän pitikin, mutta suistui vaihteeksi taas raiteiltaan sekin.

Sain tänään jopa aikaiseksi ostaa Raulille ja Ronjalle joululahjat. Vielä muutama lahja hankkimatta ja sitten voi ihan rauhassa odotella joulua.

Huomenna ois sitte bemmillä ajelua tiedossa. Kakkosvaiheen arvioivaan ajoon siis... Kiva taas päästä autokouluilemaankin.

Ei enää montaa koulupäivää ennen lomaa. Se loma tuleekin tarpeeseen. Tarvasjoki taitaa kutsua uutenavuotena. Pääsee viettämään aikaa rakkaan pikkuserkun kanssa.

Jälkeenpäin
Haavet kirvellen
istun meren rannalla
yksin ja katselen.
Nyt ymmärrän paremmin
kivuliasta kulkuamme:
vasta tyynen tultua
erottuvat karikot.
Emme me koskaan
tyyntä toivoneet.
Tuulta me toivoimme
ja mustat liput
tuulessa liehumaan.
Kirvelkää, silmäkulmat!
Ei löydy minusta silti
ankkuripaikkaa
katumukselle.
-Tommy Tabermann-

maanantai 6. joulukuuta 2010

maanantai 25. lokakuuta 2010

Dear diary... part three

Tämä päivä alkoi ihan mukavasti. Mutta miksikäs ei, jos saa ajella ympäri kaupunkia kahden mielettömän kivan ja ihanan ihmisen kanssa. Niin ja onhan mulla myös loma.

Aion olla pois tämän kaupungin kuvioista pari päivää ja lähteä Tarvasjoelle. Hetkeksi rentoutumaan, pois normaalista päiväjärjestyksestä. Pääsee katsomaan heppoja, koiria ja kissoja. Tietenkin myös pikkuserkkua siinä sivussa...

Oon huomannut, että osaan ehkä tietyissä tilanteissa käyttäytyä aika kylmähermoisesti. Vaikka on myös tilanteita, joissa kylmähermoisuus unohtuu ja tulinen luonteenpuoli pääsee esiin, usein kiukkuna. Pääasiassa kuitenkin oon aika rauhallinen, ja sanon ennemmin asioita tylysti kuin kiukulla. Ehkä 18 vuodessa pitääkin jo hiukan tuntea itseään.

Ikävä on inhottava asia. Oon ikävöinyt nyt jo monta päivää, viikkoa, kuukautta. Ilman häntä ei ole minua. En ole sama ihminen, jos hän on poissa elämästäni. En osaa olla.

Tämän päivän biisi:




"Mä oon sun aika,
Jota kiireessä hapuilet.
Mä oon sun tuuli,
Joka helteellä vierailee.


Oon sinulle (oon sinulle)
Jotain, mistä et (jotain mistä et)
Pysty luopumaan.
Olen huumaavaa.
Oon sinulle, (oon sinulle)
Mitä ilman et (mitä ilman et)
Pysty toipumaan.
Olen huumaavaa.


Oon sinulle (oon sinulle)
Jotain, mistä et... (jotain mistä et)

Mä oon sun vastaus
Kysymyksiin ja rukoukseen.
Mä oon sun koti,
Johon palaat aina uudelleen.
(ja uudelleen)


Oon sinulle (oon sinulle)
Jotain, mistä et (jotain mistä et)
Pysty luopumaan.
Olen huumaavaa.
Oon sinulle, (oon sinulle)
Mitä ilman et (mitä ilman et)
Pysty toipumaan.
Olen huumaavaa.


Mä saan sut sekaisin.

Oon sinulle (oon sinulle)
Jotain, mistä et (jotain mistä et)
Pysty luopumaan.
Olen huumaavaa.
Oon sinulle, (oon sinulle)
Mitä ilman et (mitä ilman et)
Pysty toipumaan.
Olen huumaavaa. "


Chisu - Huumaavaa
 

lauantai 23. lokakuuta 2010

Dear diary... part two

Eilen oli kiva ilta. Ajeltiin, naurettiin ja juteltiin. Mä oon miettinyt tässä elämääni. En mä viihdy pitkiä aikoja pelkästään yksin, vaikka välillä sitäkin kaipaan. Silti en tällä hetkellä tarvitse enkä halua elämääni "sitä toista puoliskoa". Haluan tuntea itse olevani valmiimpi ihminen, ennen kuin jaan kaikkea jonkun kanssa. Haluan, että seuraavalla kerralla kaikki onnistuisi.

Mietin joku aika sitten kolmea ihmistä. Oikeastaan neljää. Heistä kaksi on minulle uskomattoman kalliita ja rakkaita ystäviä. Kolmas on ihminen, jonka läheisyyttä kaipaan ja joka on minulle tärkeäkin, mutten silti oikein tiedä mitä ajattelen hänestä. Silti hänkin on ystävä. Neljäs... no, hän on vain joku kaikkien joukosta. Joku, joka ei merkitse minulle niin suuresti mitään. Kaveri, ei ystävä.

Sanat tälle päivälle:

"Birds flying high
You know how I feel
Sun in the sky
You know how I feel
Breeze driftin' on by
You know how I feel
It's a new dawn
It's a new day
It's a new life
For me
And I'm feeling good

Fish in the sea
You know how I feel
River running free
You know how I feel
Blossom in the tree
You know how I feel
It's a new dawn
It's a new day
It's a new life
For me
And I'm feeling good

Dragonfly out in the sun you know what I mean, don't you know
Butterflies all havin' fun you know what I mean
Sleep in peace when day is done
That's what I mean
And this old world is a new world
And a bold world
For me

Stars when you shine
You know how I feel
Scent of the pine
You know how I feel
Oh freedom is mine
And I know how I feel
It's a new dawn
It's a new day
It's a new life
For me

And I'm feeling good"

Michael Bublé - Feeling Good

perjantai 22. lokakuuta 2010

Dear diary... part one

Päätin aloittaa koko kirjoittelun puhtaalta pöydältä. Kehittyä jotenkin tässäkin asiassa. Olla kirjoittamatta koko ajan jotain järjetöntä, mikä ei liity mitenkään mihinkään. 

Elämässä kohtaa päivittäin melko kiinnostavia ihmisiä, tai ainakin ihmisten reaktioita eri asioihin. Eilen törmäsin jälleen vahvaan reaktioon, joka ilmeisesti tuli esiin minun oman käytökseni pohjalta. Koko tilanne huvitti minua niin, etten todellakaan pysähtynyt ajattelemaan, miltä hänestä oikeasti tuntui. Olinhan minä jo sanonut, mitä elämäni tällä hetkellä on. Välillä se on rauhallista, välillä täyttä hullunmyllyä. 

Olen äärimmäisen helposti kiintyvä ihminen. Kiintyminen tapahtuu nopeasti, eikä sitä edes alussa huomaa. Huolimatta siitä, kuinka helposti tai nopeasti kiinnyn, se ei todellakaan tapahdu kaikkien ihmisten tai asioiden kohdalla.
Enkä haluaisi loukata ketään sillä, etten tunne niin, mutta kaikissa asioissa minäkään en voi vain myötäillä. 

Perhe, ystävät ja eläimet ovat elämäni tärkeimpiä asioita, joita ilman en selviäisi. En ehkä osaa ilmaista välittämistäni vuoden jokaisena päivänä niin kuin rakkaimpani ansaitsisivat, mutta haluaisin heidän tietävän, että välitän vaikka en siltä aina vaikutakaan. 

Osaan olla hyvinkin ilkeä, mutta yleensä pyydän aika pian anteeksi. Jos anteeksipyyntöä ei kuulu, hyvin todennäköisesti olen tarkoittanut sitä mitä sanoin. Sanon suoraan, mutta parempi mielestäni sekin kuin selän takana paskan jauhaminen.

Ajattelen paljon, toisinaan liikaakin. On päiviä, jolloin kuljen sumussa. Jolloin mieleni viistää maata. Päiviä, jolloin mikään ei saa minua huonolle tuulelle. 
En ole vahva, en luodinkestävä. Olen heikko ja hauras, mutta kova ulkokuori peittää sen näkymisen. Silti, vaikka en sitä näyttäisikään, saatan loukkaantua helpostikin. 

Päivittäin mietin, mitkä asiat tässä elämässä ovat tehneet minusta juuri tällaisen. Enkä vielä tähänkään päivään mennessä ole keksinyt siihen syytä.

Päivän biisit: Lily Allen - Not Fair
                   Lily Allen - Shame for you