Ilta varsinkin. Mutta yksi kaunis otus taas saatettu viimeselle matkalle. Elämä ottaa...
Nyt näen kivoi flashei siit et mun hevonen olis ollu sen tilalla siinä. Jestas miten kovasti mä ikävöinkään sitä .
Meinas tulla itku mummua kattomassakin, kun mummu laittoi mun yokuvan pappan viereen ja totes et voi ku pappa tietäis et mun kuva on sen vieressä. Niimpä.. Voi kun olisit vielä täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti