Kaikki on ihan hyvin ja silti tuntuu et mikään ei ois hyvin. Kodissani sentään viihdyn. Se sama vanha rikkonaisuus tekee paluuta. Se kipu joka yrittää korvata ystävän. Ehkä ne mustelmat ja arvet vaan ovat tarpeen. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti