plokkailua

Mulla oli taas mielessä joku äärettömän hieno ja suorastaan runollinen postaus, mutta kappas kun koneelle asti pääsin niin sehän oli kadonnut jo taivaan tuuliin. Kuitenkin yritän nyt kerätä kaikki Runebergin rippeeni ja saada aikaan hieman kahta riviä pidemmän postauksen.

Elämä on noin niin kuin suunnilleen raiteillaan. Pääsin tosiaan niistä ruotsin yo-kisoista läpi ja sen puoleen tuo ylioppilaaksi valmistuminen on taas yhtä porrasta lähempänä. Työsuhdekin löytyy, joskaan tällä hetkellä ei ole töitä, joten sille saralle olisi mukava saada jonkinlainen muutos.
Multa kysyttiin eilen, että olenko katunut hevosen ostoa. Täysin rehellisesti voin sanoa, että en sekuntiakaan. On hetkiä, jolloin kaikki tuntuu kaatuvan. Hetkiä, jolloin tuntuu, etten riitä. Hetkiä, jolloin mikään ei onnistu. Niiden hetkien yli kuitenkin nousee ne hetket, jolloin onnistuu ja kaikki toimii. En kadu päätöstäni ja rakastan hevostani.

Mietin tossa yksi yksinäinen ilta, että tuleekohan mulla koskaan olemaan jotain muuta ihmissuhdetta kuin ystävyys- ja perhesuhteet. Mä kyllä pärjään ja mun on hyvä olla näinkin, mutta aika ajoin tulee sellainen olo, että kaipaisi jotakuta vierelleen. Hyvähän se on toivoa, kun on itse niin jumalattoman hankala. Milloin toinen on vain aivan liian erilainen, milloin se puhuu liikaa ja milloin liian vähän. Milloin se on liian kaukana ja milloin liian lähellä. Milloin se ei ymmärrä ja milloin se ymmärtää aivan liikaa. Milloin se ei välitä ja milloin se välittää liian lujasti. Jos vain jostain löytäisin sen, joka on siis se, joka on samanlainen, mutta kuitenkin erilainen. Joka puhuu, mutta ei liikaa. Joka on lähellä, mutta antaa myös tilaa. Joka ymmärtää, mutta ei yritä ymmärtää liikaa. Joka välittää, mutta osaa antaa hetkittäin myös olla. Joka rakastaa, mutta joka ei rakasta minua ruttuun.

Siihen loppui liike pään sisällä, joten jatketaanpa bloggailua myöhemmin.

Kylmä syyspäivä

Pari hassua räpsyä tältä päivältä. Vittuku oon taiteilia!

Monday

Eipä oo tullu bloggailtua pitkään aikaan. Ei oo oikeastaan ollut mitään sanottavaa. Päivät on kulunut hyvinkin rattoisasti tallilla ja töissä.
Bimbaumurulla on huomenna synttärit, enkä oikein oo ihan vielä varmaksi keksinyt mitä ostaisin sille lahjaksi. Oon hirveen huono keksimään, tai sitten varallisuus ei anna periksi.
Viikonloppuna suuntaamme taasen Kotimäelle Börjesille, ihan kivassa porukassa joten eiköhän siitäkin reissusta mukava tule.
"Pääsin" myös RHY:n hallitukseen, saapa nähdä mitä ensi vuodesta tulee kun pari erittäin tärkeää lenkkiä puuttuu tiimistä.

Ensi sunnuntaina on isänpäivä. Ajatuskin karmii jonkun verran. Vaikka pappan kuolemasta on jo yli 3 kuukautta, ei ikävä häviä mihinkään. Se ei edes pienene. Se kulkee mukana koko ajan, joka sekunti.

Uutta leimaa ihoonkin olen suunnitellut, josko sitten joululahjaksi itselle (mikäli se vtun varallisuus siis antaa periksi...)

Perus maanantaiangsti, vois mennä nukkuu.

joou

Eilen tehtiin maailman huipuin reissu Turkuun maailman huipuimmassa seurassa! <3

Viikko on mennyt kaikinpuolin ihan kivasti. Tai jotain siihen suuntaan ainakin.

Ei mulla täs muuta.

Eilen oli siivouspäivä!

Tosiaan, sain vihdoin siivottua huoneeni kunnolla. Oltiin käytännössä kattoen ilman pesukonetta kaksi viikkoa (toki käytetyimmät vaatteet päätyivät pesuun äidin siskon luo). Nyt kun on uusi pesukone, niin sai pestyä kaikki kertyneet vaatteet. Ja nyt on sitten myös se ongelma, että mulla on niin paljon puhtaita vaatteita, etteivät ne mahdu kaappiin!

Kuvamateriaalia siitä miltä huone nyt näyttää (älkää välittäkö kasatuista tavaroista tai tosta riemunkirjavasta kärmeksestä, se on siinä koska love it!)

Mulla oli itseasiassa eilen mielessä joku valtavan hohdokas blogipostaus, mutta kappas vaan, kun en heti kirjoittanut niin se sitten oli ja meni.

Nyt voisin olla reipas ja laittaa lisää vaatteita pesuun, syödä ja siivota vähän lisää äidin mieliksi. Jos vaikka olis sitten hyväntuulinen äiskä kun kotiin tulee!

Kisapostaus

Kisat siis (vihdoin) ohi ja pääsin kotiin peiton alle. Olo vaan huononi päivän mittaan.

Aatu oli verkassa yllättävänkin hyvä ja alkuradankin. Kaikkea pelottavaa maneesista löytyi ja keskilaukat pitkällä radalla sai ponin vähäsen kuumenemaan. No, mutta 58% ja sekä mun että hevosen ensimmäinen pitkän radan ohjelma. Hieno putte!

Nyt ruokaa ja leffaa!

!

I believe in pink. I believe that laughing is the best calorie burner. I believe in kissing, kissing a lot. I believe in being strong when everything seems to be going wrong. I believe that happy girls are the prettiest girls. I believe that tomorrow is another day and I believe in miracles.

Audrey Hepburn

Eipä mulla tässä muuta. Lähen juurikin valmistautumaan ruotsin kirjoituksiin... Pahus. Tsemiä mulle, heh!