plokkailua

Mulla oli taas mielessä joku äärettömän hieno ja suorastaan runollinen postaus, mutta kappas kun koneelle asti pääsin niin sehän oli kadonnut jo taivaan tuuliin. Kuitenkin yritän nyt kerätä kaikki Runebergin rippeeni ja saada aikaan hieman kahta riviä pidemmän postauksen.

Elämä on noin niin kuin suunnilleen raiteillaan. Pääsin tosiaan niistä ruotsin yo-kisoista läpi ja sen puoleen tuo ylioppilaaksi valmistuminen on taas yhtä porrasta lähempänä. Työsuhdekin löytyy, joskaan tällä hetkellä ei ole töitä, joten sille saralle olisi mukava saada jonkinlainen muutos.
Multa kysyttiin eilen, että olenko katunut hevosen ostoa. Täysin rehellisesti voin sanoa, että en sekuntiakaan. On hetkiä, jolloin kaikki tuntuu kaatuvan. Hetkiä, jolloin tuntuu, etten riitä. Hetkiä, jolloin mikään ei onnistu. Niiden hetkien yli kuitenkin nousee ne hetket, jolloin onnistuu ja kaikki toimii. En kadu päätöstäni ja rakastan hevostani.

Mietin tossa yksi yksinäinen ilta, että tuleekohan mulla koskaan olemaan jotain muuta ihmissuhdetta kuin ystävyys- ja perhesuhteet. Mä kyllä pärjään ja mun on hyvä olla näinkin, mutta aika ajoin tulee sellainen olo, että kaipaisi jotakuta vierelleen. Hyvähän se on toivoa, kun on itse niin jumalattoman hankala. Milloin toinen on vain aivan liian erilainen, milloin se puhuu liikaa ja milloin liian vähän. Milloin se on liian kaukana ja milloin liian lähellä. Milloin se ei ymmärrä ja milloin se ymmärtää aivan liikaa. Milloin se ei välitä ja milloin se välittää liian lujasti. Jos vain jostain löytäisin sen, joka on siis se, joka on samanlainen, mutta kuitenkin erilainen. Joka puhuu, mutta ei liikaa. Joka on lähellä, mutta antaa myös tilaa. Joka ymmärtää, mutta ei yritä ymmärtää liikaa. Joka välittää, mutta osaa antaa hetkittäin myös olla. Joka rakastaa, mutta joka ei rakasta minua ruttuun.

Siihen loppui liike pään sisällä, joten jatketaanpa bloggailua myöhemmin.

Kylmä syyspäivä

Pari hassua räpsyä tältä päivältä. Vittuku oon taiteilia!

Monday

Eipä oo tullu bloggailtua pitkään aikaan. Ei oo oikeastaan ollut mitään sanottavaa. Päivät on kulunut hyvinkin rattoisasti tallilla ja töissä.
Bimbaumurulla on huomenna synttärit, enkä oikein oo ihan vielä varmaksi keksinyt mitä ostaisin sille lahjaksi. Oon hirveen huono keksimään, tai sitten varallisuus ei anna periksi.
Viikonloppuna suuntaamme taasen Kotimäelle Börjesille, ihan kivassa porukassa joten eiköhän siitäkin reissusta mukava tule.
"Pääsin" myös RHY:n hallitukseen, saapa nähdä mitä ensi vuodesta tulee kun pari erittäin tärkeää lenkkiä puuttuu tiimistä.

Ensi sunnuntaina on isänpäivä. Ajatuskin karmii jonkun verran. Vaikka pappan kuolemasta on jo yli 3 kuukautta, ei ikävä häviä mihinkään. Se ei edes pienene. Se kulkee mukana koko ajan, joka sekunti.

Uutta leimaa ihoonkin olen suunnitellut, josko sitten joululahjaksi itselle (mikäli se vtun varallisuus siis antaa periksi...)

Perus maanantaiangsti, vois mennä nukkuu.

joou

Eilen tehtiin maailman huipuin reissu Turkuun maailman huipuimmassa seurassa! <3

Viikko on mennyt kaikinpuolin ihan kivasti. Tai jotain siihen suuntaan ainakin.

Ei mulla täs muuta.

Eilen oli siivouspäivä!

Tosiaan, sain vihdoin siivottua huoneeni kunnolla. Oltiin käytännössä kattoen ilman pesukonetta kaksi viikkoa (toki käytetyimmät vaatteet päätyivät pesuun äidin siskon luo). Nyt kun on uusi pesukone, niin sai pestyä kaikki kertyneet vaatteet. Ja nyt on sitten myös se ongelma, että mulla on niin paljon puhtaita vaatteita, etteivät ne mahdu kaappiin!

Kuvamateriaalia siitä miltä huone nyt näyttää (älkää välittäkö kasatuista tavaroista tai tosta riemunkirjavasta kärmeksestä, se on siinä koska love it!)

Mulla oli itseasiassa eilen mielessä joku valtavan hohdokas blogipostaus, mutta kappas vaan, kun en heti kirjoittanut niin se sitten oli ja meni.

Nyt voisin olla reipas ja laittaa lisää vaatteita pesuun, syödä ja siivota vähän lisää äidin mieliksi. Jos vaikka olis sitten hyväntuulinen äiskä kun kotiin tulee!

Kisapostaus

Kisat siis (vihdoin) ohi ja pääsin kotiin peiton alle. Olo vaan huononi päivän mittaan.

Aatu oli verkassa yllättävänkin hyvä ja alkuradankin. Kaikkea pelottavaa maneesista löytyi ja keskilaukat pitkällä radalla sai ponin vähäsen kuumenemaan. No, mutta 58% ja sekä mun että hevosen ensimmäinen pitkän radan ohjelma. Hieno putte!

Nyt ruokaa ja leffaa!

!

I believe in pink. I believe that laughing is the best calorie burner. I believe in kissing, kissing a lot. I believe in being strong when everything seems to be going wrong. I believe that happy girls are the prettiest girls. I believe that tomorrow is another day and I believe in miracles.

Audrey Hepburn

Eipä mulla tässä muuta. Lähen juurikin valmistautumaan ruotsin kirjoituksiin... Pahus. Tsemiä mulle, heh!

Pikapostaus

Sain eilen aika kiva puhelinsoiton - työpaikka! Eihän siinä voinut olla muuta kuin onnellinen. Ja vieläpä sellaisella sopimuksella, että voin hyvin tehdä tallia samalla.

Eilen oli ettensanois aika mielenkiintoinen päivä noin muuten. Olin itte hirveen hidas tekemään mm. mitä vaan, nähtiin niin hurjan näköinen hevosen jalka et voi rassua ja leikittiin illalla poliisia ja rosvoa. Eipä me nyt kyllä varsinaisesti leikitty, mutta se nyt siitä tilanteesta jälkeenpäin eniten tuli mieleen.

Fiilis on siis tällä hetkellä enemmän kuin kohdallaan!

Nyt pienet päikkärit ja sit päivä jatkuu.

Nothing else to say

Adele - Someone like you
Adele - One and only

Olet vapaa niin kuin on sudenkorento, lennolla jolta et palannutkaan

Kirpos köydet laiturista.                                                         

ajan mastot taipui taakse                                         

       taivaan rajan.                                        

Illan suussa purjein tyhjentyvin                                

        luotsi palaa:                                             

   Siellä kaikki hyvin.                                      

      -Tauno Koskela-

Jokainen päivä on raskas.
Ehkä joskus vielä ensinnäkin kokonaan ymmärrän ja hyväksyn hänen poissaolonsa. Mutta tätä tyhjää aukkoa ei paranna, täytä tai edes pienennä mikään tai kukaan. Jonain päivänä opin elämään sen kanssa, muistelemaan kultaisia muistoja ilman surua.

Vielä on liian aikaista, suru ja ikävä ovat valtiaita.
Vielä sattuu liikaa.

Rakkaus ei häviä koskaan...

Näin tänään pappan viimeistä kertaa.
Koko päivä menty pala kurkussa, niin kuin oikeastaan koko viikko.
Pappa näytti levolliselta, kivuttomalta.

Silti ikävä tekee jumalattoman kipeää, tyhjä aukko tyhjenee entisestään.
Mikään ei ole ennallaan.

I miss you more than words can say

~Suurin suru sanaton~




Rakkaus ei koskaan häviä.

Ahdistusta

Taas se nähtiin, että vaikka kuinka huono olo, kuinka pohjalla ja kuinka vaikeeta onkaan - joku pystyy murjomaan vieläkin alemmas. Kiitos ja kunnia siitä kummisedälleni.

Joten tunti kerrallaan, piikkilangat keuhkojen ympärillä. Siltä tuntuu.

Ilman sinua...

Tyhjä aukko keskellä vatsaa. Kukaan tai mikään ei sitä tule täyttämään... Rakastan sinua aina.

...olen puolitiessä helvettiin

Hyvää matkaa pappa

Rakastan sinua aina.

"Olet vapaa niin kuin sudenkorento, lennolla jolta et palannutkaan"

maanpäällinen helvetti

Ahdistaa. 

Mä en yksinkertaisesti pysty enää katsomaan. 


Mutta siltikin, mä rakastan sua pappa.

Pieni rikkoutumishetki

Kaija Koo - Viimeinen lento
Vielä aikaista ja pitäisi olla isoisästä, mutta...
Kuuntele.


Minä rakastan sinua aina. 

kuva kertoo enemmän

Elämäni eläin

©minä

Rakastan!

Ihan jees

IHAN JEES!!!

Mut kuitenkin...
<3kurr.

Ikävöintiä ja hiljaisuutta

Siihen se anatomian 2.tuotantokausi sitten loppui. Itkin esimerkiksi silmät päästäni, kun: Addison oli surullinen, Doc lopetettiin, Denny kuoli... Miten niin mulla oli hivenen herkkää aikaa. Mut tänään saan 4.kauden lainaan, jeejee!

Mä oon aika juttelevainen ihminen. Juttelen mielelläni, ihan niistä näistä. Siitä huolimatta mä arvostan todella suuresti niitä ihmisiä, joiden kanssa pystyy istumaan hiljaa ilman vaivautuneisuutta. Istumaan hiljaa jonkin aikaa ja sitten toteamaan, että elämä on perseestä. Vaikka oikeastaan se itse elämä ei ehkä olekaan. Elämä ehkä yrittää tarjota meille oikeita polkuja kuljettaviksi, mutta omilla valinnoillamme johdatamme itsemme vääriin paikkoihin. Tai ehkä emme vääriin, mutta vaikeisiin ja jopa tuskallisten valintojen eteen. Poluille, joilla aikuistuminen on välttämätöntä, ehkä liiankin aikaisin.
Ehkä elämä onkin ihan kiva juttu. Ainakin siitä voi tehdä elämisen arvoisen. Elää se sellaiseksi, että sitä on kiva muistella vanhoilla päivillään.
Ei saa unohtaa elää.

Olen ikävöinyt viime päivinä melko paljon. Asioita, joita mulla on joskus ollut ja asioita, joita mulla kyllä on edelleen. Ikävöinyt vaan. Ja se on äärimmäisen epämiellyttävä tunne. On aika hassua, miten ihmistä voi ikävöidä jo silloin, kun vielä istuu vieressä. Kun tietää, että viiden minuutin päästä hän ei enää istu siinä. Ei hän kaukana silti ole, mutta... ei vieressäkään. Ja koska hän on yksi niistä, joiden kanssa voi istua hiljaa ja olla vain, hän on tärkeä. Todella tärkeä.
Voi jutella. Olla hiljaa. Nauraa. Mitä tahansa.

Juttelemisesta tuli mieleen, että oonhan mä myös jutellut viime päivinä aika paljon. Semmoisia hymyä aiheuttavia, mukavia keskusteluita.

Taisin joskus taannoin luvata kuvaa, että millanen luuri mulla on. No, lupasin tai en niin tässä on:

(ps. kuva on täältä.)

Aivolimaa!

Jostain arkistojen kätköistä löytyi tämmöinenkin kuva. Siinä siis pönöttää viime kesän vuokraotukseni, suomenhevostamma Titanella (taustalla friisiruuna Lightning). Ihan ekaa päivää oli kuvanottohetkellä täällä. Kiva tamma kyllä. Harmi, että juttu päättyi niin kuin päättyi.

Olinpas tänään pitkästä aikaa Tiltan selässä, ihan hauska otus. Wimbau sai Arionilta kyytiä, kun hevosparka astui kaivonkannen päälle ja sai ihan tolkuttoman hepulin. Mulla oli luonnollisesti helvetin hauskaa!

Se uskonnonkoe meni sitten aivan persiilleen. Piti selittää käsitteitä, mutta kun en osannut selittää varmaan yhtäkään niin kuin olis pitänyt. Altruismin kohdalla kirjoitin joskus kuulleeni kyseisen sanan, mutten todellakaan tiennyt, mitä se tarkoitti. Historiankokeeseen vois hiukan sitten lukeakin. Toki sen kirjan olen jo lukenutkin siihen saakka, mitä ollaan käytykin (ja alleviivannut, omg). Eipä mulla sitten muita kokeita olekaan? Enkusta ja matikasta on preliminäärit sitten vasta maaliskuun alussa.

Oon huomannut, että Seattle on kiva paikka. Suunnilleen asun Seattle Grace Hospitalissa, mut se on oikein miellyttävää. Tällä hetkellä mulla on ehkä eniten Addison olo. Tai sitten George. Ehkä hieman jopa Callie. Sekavaa! Mut niin kivaa.

Vois tän loppuviikon ottaa ihan lunkisti vaan, kun lauantaina joutuu heräämään laittoman aikaisin ja lähtemään Paraisille. Hyyvä.

Eipä mulla muuta, nyt lähen sinne Seattleen.

You think you can fight me, and win?

Oli aika kiva synttäripäivä eilen. Hihii. Kolme asiaa teki siitä aika huippua!

1. GA
2. Wimbau
3. Hän

Myöskin oli kovin mukavaa, että Rauli lauloi mulle "paljo onnee 'annaa" ja Sarikin kävi kaffella sit illalla vielä. Niin ja ostinpa mä itelleni synttärilahjaks uuden puhelimenkin! Siitä kuvaa sitte kun ehdin, nyt pitäis olla jo syömässä aamupalaa ja lähtemässä kouluun tekemään koetta. Kivi, ihan oikeesti. Mut pakko se on.

Mulla on tosi, tosi hölmö olo. Silti aika iloinen.

Nyt on kyl pakko mennä. Jatkan joskus.

"You can make your way back from anything."

Leima!

Semmmosta siihen oikeeseen käsivarteen sitten tuli (eli selvennykseksi kaikille, kuva sijaitsee ranteen ja kyynerpään välissä). Värit tossa vielä aika sekasotkua, kun kuva on otettu niin pian tatuoimisen jälkeen. Tuonnempana sitten parempaa kuvaa ilman kelmua ja näin.
Tuntu ihan kiitettävän höpöltä, mut tyytyväinen olen ja Jukka saa kyllä tehä parit seuraavatkin kuvat.

Eipä mulla tänään sitte juuri muuta mielessä ollukkaan.