What a night!

Ohhoh :D

Olikin sitten menoa ja meininkiä eilisillassa. Tai yössä. No, aamuseitsemältä olin kotona ja menin nukkumaan, joten ainakin pitkään saatiin menemään. Viiniä, karaokea, hyvää ruokaa, hyvää musiikkia ja ennen kaikkea aivan mahtavia ihmisiä. Tällä jaksaa taas jonkin aikaa!

Nyt tää lähtee vähän hummailemaan ja hakemaan kamoja oikeeseen osotteeseen. :)

Saturday

Se ois sit vähä tyttöjeniltaa tänään, viiniä ja paskanjauhantaa. Käy! 

Mul on ihan parhaita ystäviä. ♥

Jos vähän menis hakemaan vanhalta kämpältä loppuja kamoja, sais siivottua siellä ja sit ei tarttis mennä sinne enää. Niin hyvä fiilis.

Löysin tossa kaks asiaa; punaviinin ja Samuli Edelmannin. Eilen meni sujuvasti pullollinen viiniä ja levyllinen Edelmannin musiikkia. Olen virallisesti tullut vanhaksi. 

Things don't go the way you want them to. Ever.

Alkais olla pikkuhiljaa tämäkin joulu taputeltu. Ihanan rentouttavat pari päivää perheen kanssa, mutta kyllä alkaa pääkoppa kaivata normaalia arkea.

Muuttokin on melkein valmis, vielä viimeiset kamat vanhalta kämpältä viikonloppuna tänne niin on sekin tehty. Tykkään uudesta kodistani ihan tosi kovasti!

Pää on aika ajoin niin sekaisin, ettei siitä ota kukaan mitään selvää. Kutakuinkin kaikki hyvin, ajoittain hajottaa niin, että oksat pois. Mutta eikös se tästä taas... vähintään kerran päivässä tekee mieli juosta päin seinää.
Ehkä asiat sit alkaa jossain kohtaa luistaakin. Jos jotain positiivista haluaa etsiä niin... no en tiiä. Kivusta tietää et on hengissä? Ja tuntuu ainakin kivat asiat selkeästi kivalta.

Siivet joskus katkeaa, mut onneks mulla on ihania ystäviä, jotka lainaa luutaa jatkamiseen. Must on hyvää vauhtia tulossa melko vittumainen ämmä, tai sit must vaan tuntuu siltä. Eli alpit ja laamafarmi ehkä kutsuu vielä :D

24.12.2013

Rimppa loi viime yönä nahkansa, jeejee! Hienosti vaihtui. Punnitsin herrasen ja painoa tällä hetkellä 260 grammaa, eli kahdessa kuukaudessa on noin 100 grammaa tullut letkulle lisää painoa. (Tokikaan en punninnut saapuessa, mutta kasvattajan mukaan oli silloin n. 150g).

Joulupukki oli sitä mieltä et oon ollu tosi kiltti! Ihana jouluaatto ihanien ihmisten kanssa, nyt vaan rentoilua uudessa kodissa.

Kyllähän tää tästä lähtee rullaamaan, kohta vaihtuu vuosi. Sehän tietää uutta vuotta ja uusia kujeita ;)

Oikein hyvää joulua kaikille!

Rimppa

1.0 python regius, eli kuninkaallinen pytikan pötikkä. Kuoriutunut 7/13. Tällä hetkellä pituutta n. 60cm.

Lauantai

Been there, done that. Fucked it up.

Jokainen varmaan omalta kohdaltaan ainakin jossain määrin allekirjoittaa seuraavan lauseen: Elämä on perseestä. Ei tietenkään aina, tai koko aikaa, koska hyviäkin hetkiä on.
Nyt, täysin pysähtyneessä hetkessä, kun käännyn ja katson taaksepäin. Viisi elämäni ehdottomasti parasta, rikkainta, hienointa kuukautta. En vaihtaisi hetkeäkään pois, eikä kukaan onneksi niitä voi muistoistani viedä.

Elämä jatkuu varmasti kyllä, ja pitää liikkua eteenpäin, mutta nyt olen vain jähmettyneenä paikoillani. Jollain tapaa tuntuu, että ihan kaikelta on pudonnut pohja. Olen vahva, tiedän sen. Mutta vahvatkin särkyy, kun riittävästi sattuu. Ja sattuuhan se. "Aika korjaa" on täysin paska sanonta, koska sehän ei todellakaan pidä paikkaansa. Aika ei korjaa mitään, mutta ajan kanssa oppii elämään asioiden kanssa. On asioita, jotka ajan mittaan hyväksyy. Asioita, joiden kanssa ei välttämättä ole täysin sinut koskaan. Jossain syvällä mun sisällä on se pieni lapsi, joka ei anna ehkä koskaan periksi. Joka jaksaa toivoa ja odottaa. Ehkä vielä joskus.

Tajusin taas tänään miten iso juttu tuo hevostelu on mun mielenterveydelle. Hetki hiljaisuutta. Rauhallisesti heiniään syövä hevonen, joka aika ajoin suurilla ymmärtäväisillä silmillään katsoo ja tönäisee kevyesti turvallaan. Pieni pakkanen, kevyt lumisade ja alla varmajalkainen suomenhevonen - hetkeksi unohtuu kaikki. Joskus siellä tallissa seisoo vielä se oma ihana suomalainen, mutta siihen asti mennään tämän mukavan lainatamman kanssa.

Kaiken muun lisäksi vielä tuo kirottu joulu tekee tuloaan. Stressaan tällä hetkellä aivan kaikesta, vaikka siihen ei kai olisi mitään tarvetta. Eniten tarvetta olis viikon tai kahden reissulle jonnekin, hetkeksi irti normaalista arjesta. Ehkä ensin pitäisi vaan selvitä tämän normaalin arjen kanssa... Yksi horjuva askel kerrallaan.

6.12.

Ja tyhjä olo.

---

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomelle ja jälleen kiitos sotiemme veteraaneille, jotka puolustivat maata ja maksoivat siitä hengellään. Sekä suomenhevoselle, joka ei tiennyt maista eikä rajoista, joka oli jo tehnyt pelloilla ja metsissä enemmän kuin tarpeeksi ihmisen kumppanina, ja joka vietiin keskelle nälkää ja puutetta, pommeja ja tulta. 15 000 miehen vahvuiseen divisioonaan kuului 3500 hevosta, mutta vain 100 moottoriajoneuvoa. Raskasta tykkiä vetämään tarvittiin kahdeksan hevosta. Suomen sodissa kuoli enemmän suomenhevosia kuin niitä nykyisin on olemassa. Tosiaankin, kiitos suomenhevoselle.

---

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.

On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on kultaiset.

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht´yömme, kesät kirkkahat,
kaikk´kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.

Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kum päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.

Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?

Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.

Tääll´olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kallimpaa?

Ja tässä, täss´ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss´ on se,
maa armas isäimme.

Jos loistoon meitä saatettais
vaikk´ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
haluamme kuitenkin.

Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss´ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.

Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.

-Paavo Cajander-