Viikot menee kauheeta vauhtia ja välillä tuntuu siltä, että tipahtaa ihan kokonaan kärryiltä.
Viimeaikoina olenkin töiden jälkeen ollut hyvin pitkälti vain kotona. Kaikki aika menee treenaamiseen ja siinä ohessa kavereiden näkemiseen.
Tosi hassua ajatella, että jouluun on enää 3 kuukautta. Sitte onkin enää pari viikkoa ennen lähtöä, hui-ui. Marraskuun 24. päivä olisi se maaginen laskettu aika pikkuisen kummilapseni syntymälle. Olen ihan super otettu, että pääsen pienen ihmeen kummiksi. Iso juttu.
Pää on niin täynnä kaikenmaailman ajatuksia, etten ihan oikeesti tiedä missä järjestyksessä niitä pitäis yrittää ratkaista. Ois niin helppoa, jos ajatukset olis purkissa ja sieltä vois ottaa ihan vaan yhden kerrallaan ja miettiä sen selväksi. Mutta ei, sullotaan kaikki sekasin ja oletetaan, että ne selkenee päässä alta aikayksikön.
Aika on mielenkiintoinen juttu. Sanotaan, että se parantaa. Mä olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että aika lähinnä opettaa hyväksymään jotkut asiat. Aika muuttaa ajatuksia. Tunteitakin. Aika ei kuitenkaan pysty tekemään sitä niin, etteikö välillä muista miten asiat joskus oli. Toisinaan niihin haluaisi palata. Aika on vaan tehnyt siitä vaikeaa, kun ei ole enää varma uskaltaako.
Loppuun kevyt Laura Prepon -hypehype, kattokaa ny, emmää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti