#helium

Viikonloppu alkaa jälleen olla taputeltu. Eilen käytiin silakkamarkkinoilla testaamassa heliumääniämme ja naurua riitti pitkän tovin.
Viikot menee kauheeta vauhtia ja välillä tuntuu siltä, että tipahtaa ihan kokonaan kärryiltä.
Viimeaikoina olenkin töiden jälkeen ollut hyvin pitkälti vain kotona. Kaikki aika menee treenaamiseen ja siinä ohessa kavereiden näkemiseen.

Tosi hassua ajatella, että jouluun on enää 3 kuukautta. Sitte onkin enää pari viikkoa ennen lähtöä, hui-ui. Marraskuun 24. päivä olisi se maaginen laskettu aika pikkuisen kummilapseni syntymälle. Olen ihan super otettu, että pääsen pienen ihmeen kummiksi. Iso juttu.

Pää on niin täynnä kaikenmaailman ajatuksia, etten ihan oikeesti tiedä missä järjestyksessä niitä pitäis yrittää ratkaista. Ois niin helppoa, jos ajatukset olis purkissa ja sieltä vois ottaa ihan vaan yhden kerrallaan ja miettiä sen selväksi. Mutta ei, sullotaan kaikki sekasin ja oletetaan, että ne selkenee päässä alta aikayksikön.

Aika on mielenkiintoinen juttu. Sanotaan, että se parantaa. Mä olen kyllä henkilökohtaisesti sitä mieltä, että aika lähinnä opettaa hyväksymään jotkut asiat. Aika muuttaa ajatuksia. Tunteitakin. Aika ei kuitenkaan pysty tekemään sitä niin, etteikö välillä muista miten asiat joskus oli. Toisinaan niihin haluaisi palata. Aika on vaan tehnyt siitä vaikeaa, kun ei ole enää varma uskaltaako.

Loppuun kevyt Laura Prepon -hypehype, kattokaa ny, emmää!

#runlikeafreak

//Oon maannu lattialla,
miettiny miten täällä selvitään.
Oon huutanu keuhkot pihalle,
on tuntunut ettei pysty hengittää.
Mut oon täällä vielä,
en anna pelon mua koskettaa.
ja nyt oon siellä missä,
muhun ei voi koskeakaan.
mut oon täällä vielä,
en anna pelon mua koskettaa.
ja nyt oon siellä missä,
muhun ei voi koskeakaan.//

#kinkeripäivä

Tänään olis sitten luvassa mummun ja vaarin kultahääpäivän juhlat ja illemmalla sitten vielä firman syysjuttuloita. Onnekseni mitään mekkokekkereitä ei ole luvassa, vaan ihan rennosti ottaen. Suosittelen muuten lämpimästi sovittamaan sitte sellasia vaatteita, joita ei oo aikoihin käyttänyt... meni paitavalinnat totaalisen uusiksi, kun alustavasti suunniteltu paita olikin liian iso. :D

Aamu alkoi mukavasti salitreenillä, fiilikset kohdillaan sen myötä. Hyvä aamupala ja laittautuminen, nyt saa rauhassa hengailla hetken ennen lähtöä.

Oon tässä tosiaan viimeaikoina pyörittänyt mielessäni ihan liikaa juttuja ja nyt otin vihdosta viimein puheeksi ne jutut yhden ihmisen kanssa. Tuli muuten huimasti vapautuneempi fiilis, suosittelen ihan jokaiselle, ettei kanna kaikkea yksin.

On myös ollu pari aivan mielettömän hyvää päivää tässä. Siihenkin on syynsä. Hihi.

Eipä mulla muuta, hauskaa viikonloppua ihmiset ja pitäkäähä huolta toisistanne!

#onnetonblondi

//Jumalattaret juhlakuosissa
Pitkän peilailee,
Kirkkaalla huulipunalla
Hymyn tekaisee.
Mä tahdon juosta täältä pois
Aamukasteessa,
Mä tahdon vielä vapauden
Tuntee hiuksissa.//

On sitte ollu pari sellasta päivää, että oksat pois. Tuntuu niin kuin kaikki tapahtuis pikakelauksella enkä mä pysy ollenkaan mukana. Aika menee niin äkkiä. Ja toisaalta niin hitaasti. Päiviin mahtuu niitä hetkiä, kun aika pysähtyy hetkeksi siihen, kun on täysi rauhan ja turvan tunne. Mutta se on tosi pieni hetki. Tänään niitä on ollut useampikin. Ei liiaksi silti.

Oon jotenkin ollut kauheen pahallakin päällä. Oon silti melko varma, että se on kaikki pelkästään ikävää, paluun tehnyttä surua ja stressiä. Nää on näitä hetkiä, kun tarttis vaan antaa itsensä ottaa se pieni mental breakdown, että sais ne kaikki jutut pois päästä. Ne ei kuitenkaan miettimällä parane, menneet on menneitä ja ikävää ei paranna mikään.

Liikkuminen tekee olosta paremman ja saa ajatuksia järjestykseen. Joskin tälläsenä kaikki-mulle-heti ihmisenä mulle tulee todella paljon niitä päiviä, kun haluaisin et kaikki näkyy nopeammin. Haluaisin vain olla tyytyväinen.

Tässä vaiheessa päivää alkaa aivot huutaa siihen malliin vittusaatanaa, että se on suihku, Salkkarit ja nukkumaan. Ei mulla muuta.