Surullinen päivä

Ilta varsinkin. Mutta yksi kaunis otus taas saatettu viimeselle matkalle. Elämä ottaa...

Nyt näen kivoi flashei siit et mun hevonen olis ollu sen tilalla siinä. Jestas miten kovasti mä ikävöinkään sitä .

Meinas tulla itku mummua kattomassakin, kun mummu laittoi mun yokuvan pappan viereen ja totes et voi ku pappa tietäis et mun kuva on sen vieressä. Niimpä.. Voi kun olisit vielä täällä.

sunnuntaipohdintoja

Oon tässä nyt kaks tuntia miettinyt sitä, että kuinka kätevää olis kun vois purkittaa ajatukset ja ottaa ne sieltä sitten ihan yksi kerrallaan pohdittaviksi. Olis paljon helpompaa. Vaikka kaks purkkia. Pikkuajatukset ja sitten ne ajatukset, jotka vetää koko ajatuskerän tuhanteen umpisolmuun, vaikka eivät nekään elämää kaatavia kai ole.

Olen aika huolissani. Ystävästä. Koska 'ihan ok' ei ole riittävä. Ei ole. Koska sen näkee, ettei se ole ihan niinkään. Mä en tiedä mitä tekisin.

Huoh.

terppa

Herättää hieman itsessäkin hassuja ajatuksia, että viikon sisällä kolmen postauksen otsikossa on sana 'fuck'. Hmm... No, eipä tuo haittane.

Pääsin kuin pääsinkin kouluun ja nyt olen onnellistunut siitä, jeejee!

Eipä täs muuta.

äksooäksoo.

Aika korjata virheet

Niin. Pyytää anteeksi ja toivottavasti myös saada anteeksi.

Fuck it.

Niin siinä vain kävi. Meistä tuli aikuisia. Tai ainakin jotain siihen suuntaan. Jokainen alkaa jollain tapaa suunnitella omaa elämäänsä. Johonkin suuntaan. Silti mikään ei ole varmaa. Koskaan. Onko mikään edes pysyvää, millään tapaa? Mikään ei kai ole ikuista. Aika on petollinen.

I'm all fucked up.

Kaikki on ihan hyvin ja silti tuntuu et mikään ei ois hyvin. Kodissani sentään viihdyn.
Se sama vanha rikkonaisuus tekee paluuta. Se kipu joka yrittää korvata ystävän.
Ehkä ne mustelmat ja arvet vaan ovat tarpeen. Ehkä.

Wings, please

Aurinkoinen perjantaipäivä. Huomenna saa vaan olla, jes. Kroppa alkaa jo kaivata sitä. Tänään luvassa laatuaikaa pikkunipan kans<3

Eilen oli semmonen fiilis et olis ollu kiva saada hetkeks siivet. Edes hetkeksi.

Home sweet home

Kolme yötä omassa kotona oltu. Tähän mennessä ei oo ees pelottanut. Ekaa ahdistuskohtausta odotellen. Kaikki on kai jees. Juhlatki meni kivasti. Töis on hauskaa. Silti joku kolkuttelee takaraivossa. Mitäihmettä sanon minä. Eilen oltiin ikeas ja löysin vaik mitä kivaa. Hihi.

Lakituspäivä

Se ois sitten kolmen tunnin päästä aika painaa se valkolakki päähän ja hoilottaa vähän Gaudeamus igituria. Vähän jännittäis. Mut sitten se on viimein saavutettu, neljän pitkän vuoden jälkeen. Niin paljon on mahtunut siihen neljään vuoteen, huh huh...

Eilen Meiumuru autto viemään uuden sängyn kämpille. Tänään vietiin äitin kanssa hyllyjä ym, kyllähän siittä vielä koti tulee.<3

Pikapaniikkipostaus, koska kohta pitää alkaa laittaa naamaa järjestykseen.