Ikävän henkiin herättäminen

Oltiin kattomassa Poppista. Oli ehtinytkin olla ikävä. Iso ikävä. Meijän reenaama pyllykin oli hävinnyt ihan olemattomiin, niin kuin melkein kaikki muutkin lihakset. Tammarassu. Muuten oli kyllä ihan hyvässä kunnossa, onneksi.

Päivä oli muutenkin ihan semikiva. Lueskelin muutaman Tommy Tabermannin runon. On ne vaan hienoja. Pitäis varmaan itsellekin ostaa se kirja, jossa on Tabermannin runoja vuosilta 1970-2010.
Uskonnontunnilla saatiin jälleen joku aivan älytön väittely aikaiseksi. Tai siis, väitellä meidän pitikin, mutta suistui vaihteeksi taas raiteiltaan sekin.

Sain tänään jopa aikaiseksi ostaa Raulille ja Ronjalle joululahjat. Vielä muutama lahja hankkimatta ja sitten voi ihan rauhassa odotella joulua.

Huomenna ois sitte bemmillä ajelua tiedossa. Kakkosvaiheen arvioivaan ajoon siis... Kiva taas päästä autokouluilemaankin.

Ei enää montaa koulupäivää ennen lomaa. Se loma tuleekin tarpeeseen. Tarvasjoki taitaa kutsua uutenavuotena. Pääsee viettämään aikaa rakkaan pikkuserkun kanssa.

Jälkeenpäin

Haavet kirvellen
istun meren rannalla
yksin ja katselen.
Nyt ymmärrän paremmin
kivuliasta kulkuamme:
vasta tyynen tultua
erottuvat karikot.

Emme me koskaan
tyyntä toivoneet.
Tuulta me toivoimme
ja mustat liput
tuulessa liehumaan.

Kirvelkää, silmäkulmat!
Ei löydy minusta silti
ankkuripaikkaa
katumukselle.

-Tommy Tabermann-