Päätin aloittaa koko kirjoittelun puhtaalta pöydältä. Kehittyä jotenkin tässäkin asiassa. Olla kirjoittamatta koko ajan jotain järjetöntä, mikä ei liity mitenkään mihinkään.
Elämässä kohtaa päivittäin melko kiinnostavia ihmisiä, tai ainakin ihmisten reaktioita eri asioihin. Eilen törmäsin jälleen vahvaan reaktioon, joka ilmeisesti tuli esiin minun oman käytökseni pohjalta. Koko tilanne huvitti minua niin, etten todellakaan pysähtynyt ajattelemaan, miltä hänestä oikeasti tuntui. Olinhan minä jo sanonut, mitä elämäni tällä hetkellä on. Välillä se on rauhallista, välillä täyttä hullunmyllyä.
Olen äärimmäisen helposti kiintyvä ihminen. Kiintyminen tapahtuu nopeasti, eikä sitä edes alussa huomaa. Huolimatta siitä, kuinka helposti tai nopeasti kiinnyn, se ei todellakaan tapahdu kaikkien ihmisten tai asioiden kohdalla.
Enkä haluaisi loukata ketään sillä, etten tunne niin, mutta kaikissa asioissa minäkään en voi vain myötäillä.
Perhe, ystävät ja eläimet ovat elämäni tärkeimpiä asioita, joita ilman en selviäisi. En ehkä osaa ilmaista välittämistäni vuoden jokaisena päivänä niin kuin rakkaimpani ansaitsisivat, mutta haluaisin heidän tietävän, että välitän vaikka en siltä aina vaikutakaan.
Osaan olla hyvinkin ilkeä, mutta yleensä pyydän aika pian anteeksi. Jos anteeksipyyntöä ei kuulu, hyvin todennäköisesti olen tarkoittanut sitä mitä sanoin. Sanon suoraan, mutta parempi mielestäni sekin kuin selän takana paskan jauhaminen.
Ajattelen paljon, toisinaan liikaakin. On päiviä, jolloin kuljen sumussa. Jolloin mieleni viistää maata. Päiviä, jolloin mikään ei saa minua huonolle tuulelle.
En ole vahva, en luodinkestävä. Olen heikko ja hauras, mutta kova ulkokuori peittää sen näkymisen. Silti, vaikka en sitä näyttäisikään, saatan loukkaantua helpostikin.
Päivittäin mietin, mitkä asiat tässä elämässä ovat tehneet minusta juuri tällaisen. Enkä vielä tähänkään päivään mennessä ole keksinyt siihen syytä.
Päivän biisit: Lily Allen - Not Fair
Lily Allen - Shame for you
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti