Pitkän viikonlopun jälkeen todellakin väsyttää. Fyysisesti aivan loppu, vaikka fiilis on ihan hyvä. Luvialla meni kivasti ja Ypäjällä tuli nähtyä iso kasa upeita varsoja.
Nyt se syksy sitten on täällä. Ja mä rakastan syksyä. Tykkään näistä sateistakin, mutta hevostanikin ajatellen toivon, että ne aurinkoiset, kirpeät syksyn pakkasaamut saapuisivat pian. Mikään ei ole niin hienoa, kuin ensimmäinen huurre nurmikossa.
Väsymys on todellakin huipussaan. Oli joku hyvä idea mitä kirjoittelisin, mutta se hävisi kuin tuhka tuuleen (jos nyt näin voi sanoa sen Islannin tuhkaepisodin jälkeen). Taidanpa siis mennä tekemään ruokaa ja käydä sitten vielä halimassa ja hoitamassa herra hevoseni.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti